Suomi on sähköautojen latauskeidas, mutta itsestäänselvyyksiä on vaikea nähdä.

Emännöin muutama vuosi sitten saksalaisen autoteollisuuden edustajia Suomessa. Ajelimme Tampereella ja Helsingissä vieraillen eri kohteissa. Useampaan otteeseen autoamme parkkeeratessa autoteollisuuden edustajat ihastelivat sitä hybridi- ja sähköautojen latausverkostoa, joka oli saavutettavissa lähes kaikkialla mihin automme pysäköimme. He tarkoittivat lämmitystolppia. Itse en tuolloin ollut edes ymmärtänyt, että sähköautoa voi tavallisesta pistorasiasta ladata.

Heidän näkemyksensä mukaan kaikki ulkona sijaitsevat yksittäiset seinäpistorasiat ja lämpöpistoketolpat olivat potentiaalisia autojen latauspaikkoja.

Nämä miehet olivat oikeassa. Viimeisen vuoden, puolentoista aikana, on Suomesta ja Euroopasta kantautunut viestiä, että sähköautojen hitaan latauksen suosio on voimakkaassa kasvussa. Esimerkiksi Itävalta on omassa lataussuosituksessaan jopa painottanut hidasta latausta enenmmän kuin puolinopeaa tai pikalatausta. Syitä tähän ovat hitaan latauksen kustannustehokkuus, joustavuus sekä se, että se ei kuormita piikkimäisesti aamuin ja iltapäivisin kantaverkkoa. Auton voi myös jättää lataukseen ilman että auton siirtämistä pois latauspaikasta täyttyy huolehtia. Hintaa vuorokaudenkin kestävälle lataukselle ei useampaa euroa enempää tule, koska hidas lataus hinnoitellaan usein linjaan sen kanssa paljonko pistorasian omistaja sähköstään maksaa ja hinnoittelu on kWh-perusteista, ei aikaperusteista, kuten usein nopeammilla lataustavoilla.

Autothan seisovat yli 90% kaikesta ajasta paikallaan. Suomessa parkkeeraus tapahtuu usein paikassa, jossa on pistokepaikka vieressä: työpaikan pihassa tai oman talon tai taloyhtiön pihassa. Yhdistelmä, jossa sähköauton akku käydään silloin tällöin täyttämässä pikalatauspisteessä ja täyttölataus hoidetaan hitaalla latauksella työpäivä aikana työpaikoilla ja illalla ja yöllä kotona, on joustava ja helppo tapa ylläpitää sähköauton latausta.

Hybridiautoilla käyttösäde on pääsääntöisesti 20-80 km välillä, joten tähän hidas lataus sopii vielä sähköautojakin paremmin. Akku latautuu täyteen esimerkiksi työpäivän aikana ja kotiin päin voi taas ajella sähköllä, eikä polttomoottoripuolta tarvitse herätellä.

Miksi sitten Suomessa hitaan latauksen mahdollisuutta ei hyödynnetä paremmin, vaikka tämän mahdollistavaa infraa on rakennettu jo vuosikymmeniä ja se on lähes kaikille autoilijoille tasapuolisesti saavutettavissa niin maaseudulla kuin kaupungeissa?

 Pähkinänkuoreen tiivistäen syitä on kaksi: kantokyky ja rahaan liittyvät toimintatavat.

Sarjaan kytketyt lämpöpistokepaikat on mitoitettu siten, että kaikki eivät voi samaan aikaan taloyhtiössä ladata. Muuten ”palaa” sulakkeet. Myös sähköturvallisuus voi olla heikkoa silloin, kun sähköajoneuvoa ladataan pitkäkestoisesti pistorasiasta, jossa ei ole kuormituksenhallintaa.

Kuormituksenhallinnan lisäksi ongelman ydin kiteytyy erityisesti työpaikkojen parkkipaikoilla ja taloyhtiöissä rahaan. Sähkölatausyhteiskuntamme on nuori ja toimintatavat olemassa olevan infrastruktuurin hyödyntämiseen uudella tavalla vasta muotoutumassa. Työpaikkojen parkkipaikoilla tarvitaan työnantajan, työntekijän ja verottajan yhteisymmärrys siitä, miten sähköä saa ladata, miten kustannukset jaetaan ja mitkä ovat työsuhde-edun rajat. Asunto-osakeyhtiöiden pihoissa lämpötolppien ja yksittäisten pistokkeiden käyttö on sisältynyt pääsääntöisesti tähän asti vastikkeeseen. Miten toimitaan tilanteessa, jossa yksi asukas lataa sähköautoaan vastikkeen hinnalla ja usein vastikkeen ylittävät kustannukset jakautuvat kaikille asukkaille, jopa heille, joilla ei ole autoa.

Myös esimerkiksi parkkitaloissa, vuokramökeillä ja laskettelukeskusten sähköistetyillä parkkipaikoilla voi kiinteistön ja alueen omistaja laskea, että pistorasioita ei voi antaa rajoittamattomaan lataamiseen, koska kassavirta lähtee valumaan väärään suuntaan tai on pelko järjestelmän ylikuormittumisesta. Tämä johtaa siihen, että pistorasioista napsautetaan sulakkeet pois päältä, koska ei tiedetä, miten muutenkaan asiaa voitaisiin hallita.

Seuraavat 1-3 vuotta ovat merkittävässä roolissa siinä, että jo olemassa oleva sähkölatausinfra huomataan ja valjastetaan käyttöön. On sekä taloudellisesti että ympäristöllisesti järjetöntä rakentaa täysin uusi latausjärjestelmä, kun vanhaakin voi soveltuvin osin hyödyntää. Ei saa ajatella mustavalkoisesti, vaan yhdistellä uutta ja vanhaa siten, että esimerkiksi ison taloyhtiön parkkialueella investoidaan muutamaan kaikille asukkaille avoimeen puolinopeaan maksulliseen latausasemaan ja lämpöpistoketolpat digitalisoidaan hitaan latauksen pisteiksi siten, että niihin integroidaan maksualusta ja kuormituksenhallinta.

Jotta polttoaineista syntyviä hiilidioksidipäästöjä voidaan rajoittaa maapallolla, tulee liikkumisemme jo lähitulevaisuudessa perustua kestävään energiatuotantoon ja sähkö, erityisesti tuulella ja auringolla tuotettu, on tähän hyvä, joustava ja kustannustehokas ratkaisu. Kuitenkin kun tavoitellaan ympäristöllisesti kestäviä toimintamalleja, ei pelkkä vihreys yleensä riitä. Ympäristöä säästäviä ratkaisuja otetaan kattavammin käyttöön silloin, kun ympäristölliset tavoitteet yhdistyvät taloudelliseen kannattavuuteen sekä mukavuuteen, helppouteen ja turvallisuuteen.

Olen yrittäjänä kehittämässä hitaan latauksen ratkaisuja yhdessä tiimimme kanssa. Toimintaamme ohjaa vahva yhteiskunnallinen kulma ja alustatalouteen perustuva ajattelumalli. Rakennamme palveluita, jotka mahdollistavat sähköajoneuvojen latausverkoston nopean ja kustannustehokkaan kasvattamisen ajattelemalla olemassa olevaa infrastruktuuria uudella tavalla. Ja tekemällä lataamisesta mukavaa, turvallista ja helppoa.

Vastaa